Millainen mutsi?

Huom! Kuvat ei liity mitenkään tekstiin...
Yhteiskunta siis kaikki ihmiset seuravat tarkasti muiden tekemisiä, miten kohtelet muita, millainen olet, onko jotain salsisuuksia. Kaikkien pitäisi tietää kaikki toisistaan.

Tämä pätee ehdottomasti naisiin ja vielä tarkennettuna äiteihin.

Äidit ovat toisilleen kateellisisa, vertaavat itseään toisiin ja samalla verrataan omia lapsiaan toisiin lapsiin, vaikka kaikki tässä pallossa ovat täysin erilaisia ihmisiä!

Ennen oli hienoa olla erilainen tänään ollaan taas massaa eikä kyetä tekemään omia päätöksiä jos muut eivät ole samaa mieltä.

Olen mutsi joka luulee toisten mutsien ajattelevansa häntä huonoksi kasvattajaksi (ADHD= eikö vanhempi osaa pitää lastaan kurissa kun on noin villi!!?) Haluaisisn, että monet mutsit  ymmärtäisivät, että kaikilla ei ole helppoa, kenelläkään ei ole aina helppoa.

Jos kukaan on katsonut heinähattu ja vilttitossu elokuvan vuodelta 90- jotain, ehkä? niin olen aikalailla samanlainen mutsi.
Sekoaa joka asiasta, kiukuttelee lapsille ja miehelleen, loukkaantuu kuin 6-vuotias tyttäreni, mutta tekee kaikkensa, että lapset saisivat rukoilemansa mutsin.

Olen myös mutsi joka yrittää epätoivoisesti kasvattaa lapsiaan kurilla jossa ei aina ole järkeä (siis puuttuu rentous) ehkä sen takia, koska tiedän hieman elämästä toisella puolella... Maailma pahenee kokoajan ja kukaan ei osaa varautua tai opettaa lastaan varautumaan kaikkeen.
Siksi koenkin niin suurta tuskaa ja avuttomuutta lapsiani kohtaan.

MUTTA täytyy tähän sanoa, että joitain asioita olen oppinut hyväksymään. Eilen Perttu oli ollut kadoksissa monta tuntia joten lähdettiin kävelemään pitkin Moisiota, Perttua etsimään.
Olin kiukkuinen ja huolestunut itseni, mutta etsintä matkalla tajusin. Kaikki lapset menevät menojaan ja ovat kavereiden kanssa. Minun natseuteni ja Pertun pelot yhteen kiedottuna, kumpikaan ei osaa päästää tavoistaan irti. Kun Perttu niin teki olin ihan pihalla. Perttu löytyi läheisestä metsästä tekemästä majaa. En seonnut ja kimittänyt pojalleni vaan kerroin huoleni, mutta nyt kaikki hyvin!

Olen siis mutsi täynnä huolia, epävarmuutta ja yhteiskunnan mätää asennetta.
Haluan olla mutsi joka ei piittaa muiden mielipiteistä, vertaa itseään muihin äiteihin. Rento oma itsensä, sillä pääsisi jo pitkälle!

Eikä tämä mutsi ole enään niin sokerinen!
Viime lauantaina piti sokerittomuus aloittaa, MUTTA Peppi tuli kuumeeseen ja piti siirtää sinäpäivänä sovittua tyttöjen-/leffailtaa joten karkkia, poppareita ja pizzaa oli armeijalle, eliiii...
Mulle ja Pepille!
Joten eilen aloitin sokerittoman (toivottovasti) loppuelämän.

Olen itselleni armollinen niin kuin Varpun ja Heidin tekstissä oli 35 askelta.

Toisen päivän tehtävät:

Milloin ja miksi sokerin himosi iskevät (tarkoittaa myös yleisesti nopeita hiilareita)
-Jos olen stressaantunut enkä pääse sen hetken huonosta olosta eroon, syön!!! Toinen kun olen nälkäinen ja mietin "no en mä oo nyt mitää syöny ni voin syödä noita suklaamunia" FAIL!

2 tehtävä: Hemmottele itseäsi JOKA EI OLE SYÖMISTÄ. Koka päivä jokin hemmottelu tuokio kuten kasvonaamio, vaahtokylpy tms. 

-Tämä on vaikea, harvoin näen vaivaa oman naama värkkini suhteen enkä pahemmin kropankaan (ainakaan ulkoisesti) sitten itken kesällä kuivia kalkkuna koipiani :D Kaikki musiikki on hetkeni rentouteen, ajatukset saa virrata rauhata ja musiikki ohjailee niitä. Toinen mistä tulee jälleen hirmu hyvä olo on lenkkeily! Olo tunti sen jälkeen on niin ihana!!!

Tähän toiseen päivään lähden hyvillä mielin!!




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi päivää joka voiko murskata ihmisen tai pelastaa tulevan

adhd parisuhde

Mutta kun se haluaa, vai haluaako?