adhd parisuhde

"Tajuutko etten vaan vittu pääse tästä ylös ja yhtäkkiä rupeen vaan pukemaan ulkovaatteita päälle!?"

Istuin yövaatteisillani rappusilla jotka vievät meidän yläkertaan ja katsoin lasten riehumista toivottomana ja T tulee eteeni ja ilmoittaa, että mennään pienelle iltalenkille, että tilanne vähän rauhoittuisi ( ohjataan vaikea ja lähes hallitsematon tilanne muualle, toiminnanohjausta).

Ja näin vastasin. Miksi? Koska kaaoksesta huolimatta olin jo käynyt päässäni asian, että kohta on aika iltapalalle ja nukkumaan menolle, nyt on alkuilta ja puen yövaatteet päälle.

Miksi en pystynyt vain sanomaan "okei hyvä idea, nyt mennään!" ?
Koska aivot toimii osaltaan niin, että impulsiivisuus on jatkuvaa, MUTTA yhtenä selviytymis keinona on tiedostamaton suunnitelmallisuus, että mahdollisimman vähän tulee epäonnistumisia eikä sekasortoa synny kun pysytään yhdessä asiassa.

Halusin niin paljon sanoa kyllä ja alkaa pukemaan, mutta en päässyt ylös, olin liimattu rappusiin, enkä saanut ajatusta kääntymään.
10 min kului ja olin käynyt lenkin mielessäni läpi rauhassa niin ettei kukaan painostanut ja sain aikaa prosessoida asiaan.
20 min, niin koko perhe oltiin ulkona. Jäin pahaan tunteeseen kiinni koko lenkin ajaksi, en saanut tästä porkkanaa itselleni, tässä ei ole mitään kivaa, on kylmää ja pimeää enkä jaksa kävellä!!!!(Sanomattakin tiedän, lapsellista ja hyvin itse keskeistä.)
Kun mentiin nukkumaan aivot oli kypsyneet ajatukseen lenkistä ja porkkana tuli. "Olipa kiva kun päästiin sinne ulos, muksut oli paljon rauhallisempia ja hyväntuulisia iltapalla."

Mitä T teki koko tämän ajan?
Jaksoi loppuun asti ymmärtää mun käytöstä.

Tämä on vaan yksi tuhansista samanlaisista tilanteista joita tuli. Ja T auttoi pääsemään läpi näistä, kaiken lisäksi Perttu oli samalla aaltopituudella kanssani, eli meitä oli kaksi kiukuttelevaa ja raivostuttavaa kakaraa joilla mikään ei kelvannut ja kaikki kaatui kun jokin tekijä muuttui.

Olen seurustellut narsistin, väkivaltaisen ja tahdottomien ihmisten kanssa ennen T:tä. Olen kokenut siis henkistä ja fyysistä väkivaltaa oman tahdon ja alistumisen vuoksi, teen toiselle ihmiselle sen vastakappaleen itsestäni mitä he tarvitsevat.

T oli tyhjä paperi, kirjaimellisesti. Kylmä, välinpitämätön, salainen.
Ei ollut puuttuvaa palasta vaan sama tekijä. Tieto mitä on elämä joka on syvällä ja pimeässä, oli pimeää kunnes oppi elämään asioiden kanssa ja pimeä loppui ja se yhdisti. Normaalin ihmisen stigman saavuttaminen ja normaalin elämän eläminen oli molempien toiveissa. T tosin ilman neurologisia ongelmia oli sisäänpäinkääntyneempi eikä halunnut puhua menneistä kun taas olin suupaltti joka koki kaiken ja halusi, että toinen myös kokee kaiken ja jos ei halunnut valottaa omaa elämää, valotin omaani senkin edestä.

Kun sain elää omana itsenäni ja T joutui vuosien saatossa avaamaan itseään, löysivät molemmat toisensa jossa olla kuin kotona. T avautui ja minä rauhoituin kun sain tarpeeksi puhua ja käyttäytyä ilman pelkoa reagtiosta.




Romahdus tapahtui kun kaikki tämä muuttui.
Sain diagnoosin ja kaikki purkaantui, lapsuus, nuoruus, koti, vanhemmat. miksi, miksi , miksi, miksi!
Osaltaan myös persoona muuttui kun sain lääkityksen, keskityin, muistin laskut, kaikki paperit, lääkäriasiat, lasten lelupäivät.
Kaikki ne mistä T oli huolehtinut kolme vuotta.
Romahduksen voi pukea lauseeksi kun en sitä ymmärtänyt aluksi kun luulin, että nyt kaikki on hyvin, pystyn tekemään asioita, vaikka asiat muutu en reagoi, vaikka pitää imuroida, imuroin.
Tämä lause on "Kaikki ei ole hyvin, kun perheen alkoholisti raitistuu."
Kaikkien roolit muuttuu, perheessä on kaikesta huolimatta selviydytty kun jokaisella on rooli. Auttajan rooli, tekijän rooli ja autettavana olevan rooli. Perheessä onkin kaksi auttajaa ja kolme lasta, kolme autettavaa. 1,5 autettavaa yhdelle ihmiselle on paljon vähemmän kuin 4. Sumu loppuu ja pysähdyt, mietit missä suossa olet ollut kaikki vuodet,

Monet adhd- aikuiset puhuu, että ei edes halua olla "normaalien" ihmisten kanssa parisuhteessa, koska he vaan eivät voi ymmärtää mitä me joudutaan kokemaan.

Vastaan tähän, että ei ole muuta tukea, ei ole suurempaa ymmärrystä kuin T. Minulla on vain T.

Toivottavasti kasvetaan vielä montakymmentävuotta  ja opitaan ymmärtämään toisistamme lisää.

Kiitos, että saan olla juuri sellainen kun olen.








Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mutta kun se haluaa, vai haluaako?

Ihmisen teoria?