Olenko minä minä?

Tätä asiaa olen miettinyt, että olenko pohjimmiltani sama ihminen kuin ennen lapsia?
En tietenkään, 6 vuotta kasvattaa tavalla tai toisella on sitä lapsia tai ei. Mutta T aina sanoo, ettei halua ikinä olla liian aikuinen, että pilke silmäkulmassa hänellä on aina ja sen kyllä uskon. Entä minä, olen todella jäykkä ja Hitlerimäisen hallitseva perheessä enkä anna tuumaakaan periksi, mutta jos haluaisinkin  antaa periksi ja leikkiä ja hassutella hetken, en anna itseni, se on todella vaikeaa. Nyt olen opetellut hassuttelemaan ja rentoutumaan, mutta matka on vielä pitkä. Joskus tuntuu, etten saa unelmoida tai toteuttaa itseäni niin kuin haluaisin. Haluaisin laulaa enemmän. En tiedä olenko sittenkin vielä pohjimmiltani samanlainen kuin nuorena röyhkeä ja itsekäs, missä kulkee raja olla itsekäs?
Onko ainut hyvä malli toimia vanhempana vain, että elää vain lasten kanssa ja kautta?
Eikö saa joskus tehdä niin kuin itse haluaa?
Saako vain kerran kuukaudessa toteuttaa itseään, silloin kun lapset on poissa,yökylässä?
Eikö viikolla aikaa saisi käyttää toisenlaiseen rakkauteen, musiikkiin?
Tätä pohdin ja suurin kysymys on, että saanko MINÄ elää silloin kun olen vanha ja yksin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kahvan kanssa venyy ja paukkuu!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Mitä vaatehuoneesta löytyy