Kun mikään ei tunnu enää miltään

Syymiksen ole kirjoittanut pitkään aikasn on ollut totaalinen loppuunpalaminen!
Koulu ja päiväkodit alkoi ja ajattelin, että elämä selkiytyy ja kaikki palaa taas normaaliksi.... Näin ei kuitenkaan käynyt.
Pertulle vaihdettiin taas vanha lääke takaisin ja tilanne rauhoittui viikoksi kunnes huomattiin uusi pelko kouluun menemisessä lääkärin jälkeen. Pertun lääkäri oli kaksi kertaa aamulla ja Perttu meni kouluun klo 10. Perttu pelkäsi niin paljon muiden katseita tunnilla, että jouduin repimään hänet auton lattiamatosta irti ja kantamaan sylissä luokan ovelle (siis luokan ovi oli kiinni) . Toinen asia mikä tuli mitä en ollut enää muistanutkaan oli kiusaaminen, mun ja T:n  kiusaaminen. Siihen kuuluu ilveily, ärsyttäminen ja kun suutun saan naurut päin naamaa sen jälkeen itken voimattomuuttani ja taas mulle nauretaan tai vaihtoehtoisesti suututaan ja viskotaan tavaroita kun häntä ei huomata. Tämä tapahtuu monta kertaa päivässä , tulee semmosta yli marisevaa marinaa kun tehdään läksyjä, jos joku kaveri ei leiki alkaa siskojen kiusaaminen tai vanhempien kiusaaminen. Illalla kun on saanut lapset nukkumaan huomaa, ettei ole kysynyt muilta välttämättä muuta kun onko iso vai pieni nälkä. Joka työpäivän jälkeen pelottaa mennä kotiin, pelotta nähdä t joka on aivan loppu ja kodin joka on aivan sekainen ja sen lapsen joka tulee nauruaan pidätellen kertomaan mitä "vahinkoja" on saanut tänään aikaan ja purskahtaa sen jälkeen nauruun..... Täsrä olen Pertun kanssa keskustellut PALJON ja hän on kertonut että tykkään kiusata, mutta ei tiedä miksi.... Tämän 1,5 vuoden jälkeen lääkäri sanoicensimmäistä kertaa, että hän näkee nyt kuinka vakava tilanne on. Tyksin lasten psykiatriselle menemme kokeisiin ja siitä eteenpäin en tiedä. Ajatus, että omalla lapsella olisi joku mielenterveys ongelma pelottaa ja se pelottaa myös jaksetaanko Pertun kanssa tämä sota loppuun tytöistä puhumattakaan..... T:n vanhemmat ottivat Pertun koko viikonlopuksi, että voitaisiin tehdä tyttöjen kanssa juttuja. Eilen kierreltiin kirppiksillä ja mentiin leaf areenalle Pepin ja pepin kaverin kanssa :) Illalla käytiin T:n siskon luona ja mammalassa jossa Perttu oli serkkunsa kanssa. Monta suukkoa sain Pertulta ennen kun lähdettiin!
                                       
                                                          Oli muuten järkyt hinnat siellä! Eikä ilmeisesti omia eväitä saa tuoda??

Niin ihanaa oli olla Pepin kanssa ja nähdä se riemu ja ilo ja saada paljon haleja<3
Ainii sain muuten vihdoin lasit :D 
Työrintamalta sen verran, että olen vielä 2 viikkoa toisella osastolla mikä myöskin kuluttaa aika tavalla fyysisesti ja henkisesti, mutta paljon myös oppii ymmärtämään omaa osastoaan ja myös antaa sinne uusia asioita.

Tänään vielä otetaan rauhallisesti ja mennään siemi metsään ja liikunnan ihmemaahan illalla :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kahvan kanssa venyy ja paukkuu!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa