ADHD:n kiemurteluja

Kun voi otsikosta lukea, en kuitenkaan tarkoita poikaani vaan poikkeavuutta joka pojallani on.

Miksi en tarkoita poikaani otsikolla?
Koska jos lapsellani olisi astma esittelisin hänet niin ikään "hei tässä on oma pieni astmaatikkoni"
Monet vanhemmat myös minä usein kun on vertaistukea lähettyvilläni niin "ADHD" on se mikä lapseni on sen keskustelun aikana. Ei Perttu vaan aivojen kemiallinen poikkeavuus.

Miksi kirjoitan tästä?
Kahdesta syystä.

1. Aloin eilen epätoivon puuskissani lukemaan jo viimevuoden Marraskuussa Elisa kirjasta ostamaani e-kirjaa nimeltä "Levottomat aivot" Mervi Juusolan kirjoittama. Kirja on hyvä, (tosin en ole lukenut vielä montaa sivua) kirjassa lähdetään liikkeelle siitä mikä ADHD on kemiallisesti, välittäjä aineet, miten vähän tai paljon niitä kun ne poikkeavat normaalista. Ruokavalio ja niin edelleen. Hyvin kattava kirja, mutta siitä kun olen sen lukenut kannesta kanteen.

2.ADHD:n joka vuotinen unelma nimittäin valo ja kesä. Meillä tämä poikkeavuus on vilkkaimmillaan kun on valoa. Silloin Pertun käytös muuttuu ja uni jää pois lähes kokonaan. Niinpä alamme miettimään millä voisi tätä yliaktiivisuutta estää nousemasta tai  suunnata se johonkin, koska koulut ja harrastukset loppuvat kesäksi.

Meillä kesä muutenkin epävarma, koska emme tiedä T:n työn/koulu tilanteesta vielä mitään. Lisäksi voin itse olla korkeintaan kuusi viikkoa lomalla.

Eli pitkä lista mietittäväksi miten saadaan kesä toimimaan.

Meillä on nyt myös pihapiirissä jonkin sortin kriisi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ketään en syytä.

Uudet naapurit muuttivat viimevuoden lopulla ja kaikki oli balanssissa, kunnes Perttu teki ensimmäisen asian meni härnäämään uuden naapurin tyttöä.
Siitä se ajatus sitten lähti....
Ilmeisesti omat lapseni ovat ainoat pahat tässä pihassa, erityisesti Perttu. En sano etteikö Perttu olisi tehnyt näitä asioita, mutta järjki puuttuu kokonaan. Milloin selvitetään asiat lasten kesken ja milloin on aika tulla kertomaan. Älkää käsittäkö väärin ei siedä kiusaamista ollenkaan, mutta lasten täytyy itsekin selvittää asioita ja jos se ei onnistu on aikuinen velvollinen puuttumaan. Tämä puuttuminen on ollut sitä, että naapurin rouva tulee oventaakse ja kertoo, että lapseni on heittänyt hänen lastaan tikuilla. Näistä tikkuasioista keskusteltiin useasti kunnes mieheni menetti hermonsa ja sanoi rouvalle, että sitten kun on oikeaa asiaa voidaan puhua. Noh sitten tuli oikeaa asiaa. Perttu oli kurastanut rouvan valkoisen maton pihalla leikkiessään, emme saa koskaan tietää oliko teko tahallinen vai vahinko. Olen aivan ulalla miten saisin korjaantumaan tämän tilanteen. Perttu on jo leimansa saanut tältä perheeltä, mutta lukuisista valituksista huolimatta naapurin lapset tulevat kysymään lapsiamme leikkimään ulos ja haluaisivat lainailla meidän ulkoleluja. Tämä ei kuitenkaan mene yksi yhteen, tekevätkö naapurin lapset tätä "posailua" huomiota saadakseen vai mikä on tämän takana?

Tätä jään mietiskelemään tällä kertaa.

Kuvia päivistä vielä lopuksi.
Edelleen järkyssä räkätaudissa ääni pois menneenä menen töihin jälleen. 



Päiväleffa tuli käytyä katsomassa "miekkailija". Eestinkielinen(suomeksi tekstitetty) ja aivan ihana tarina, suosittelen!!
<div id="MjI4OTQ1MQ=="><a href="https://activate.bloglovin.com/profile/2289451"><img src="https://activate.bloglovin.com/common/images/badge1.png" width="200" height="200"/></a></div>



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kahvan kanssa venyy ja paukkuu!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa