Tekstit

Canon eos1300D

Kuva
IHANAA!

Luultavasti jo siitä saakka kun olen bloggaillut eli noin kymmenen vuotta on mulla ollut haave. Oi jospa mulla olis järkkäri millä ottaa tosta hetkestä kuva! Ennen kaikkea kun olen paikallisliikenteellä kulkenut koko lyhyen aikuisikäni on matkojen varrella tullut niin upeita maisemia ja paikkoja, että ne on jääneet mieleen. Välillä talojen välistä tulee niin kaunis valojen ja varjojen sarja, että ne haluaisi ikuistaa, mutta ikävä kyllä kun ottaa kuvan puhelimella on kuva aivan eri kun katsot silmällä sitä kohtaa mistä juuri otit kuva,

Tänään sain vihdoin ja viimein käsiini ikioman järjestelmäkameran
Canon eos 1300D ja siihen perus objektiivi 18-55.

En halunnut aloittaa heti automaattoasetuksella, koska pelko, että liian hyvää liian helpolla- koituisi kohtaloksi ja järkkäri jäisi vain "perus"kameraksi.

Ei tullut kuvia ei, tuli räjähtäneitä pallosalamia muistuttavia kuvia.

                              Luin uudestaan ja uudestaan termeistä (luetun ymmärtäminen kun ei ol…

Mitä tapahtuu kun aikaa kuluu yhdeksän kuukautta?

Kuva
No ei ainakaan vauvoja!

Yhdeksän kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin blogiini, sen piti olla viimeinen henkäys, koska olin niin saamaton tämän blogin kanssa ja olin turhautunut kun tämä blogi ei tuottanut haluttua tulosta eikä lukija määrää. En ollut tarpeeksi fokusoitunut mitä haluan kirjoittaa ja kopioin paljolti sitä mitä muut kirjoittivat eli tavaroista, kodista ja vaatteista.

Miksi haluan jatkaa kirjoittamista?

Koska nyt tiedän mistä ja mistä haluan kirjoittaa.

Istun samassa paikassa missä aina kirjoitan.
       Istun keittiön pöydänääressä josta näen ulos metsään ja etupihalle.
Tässä on hyvä olla ja kirjoittaa kuinka olen kasvanut.


Ennen Marraskuuta kaikki näytti niin epätoivoiselta. Epäonnistuin, kaikki asiat unohtui, en halunnut olla töissä enkä kotona. Asiat kasaantui T turhautui kun en saanut edes päiväkotilappuja täytettyä vaikka lupasin. Lupasin paljon muille ja lupasin joka ilta itselleni, että huomenna taas yritän vähän enemmän ja teen asiat paremmin. Olin …

lopun alkua.

Kuva
Olin jo päättänyt jättää blogimaailman. Kunnes tuli mielihalu taas kirjoittaa.
No mistä kirjoitan päivittäin, viikottain?
En keksinyt mitään järkevää josta tulisi blogini punainen lanka.
Blogi ei ole tarpeeksi myyvä eikä sponsori pitoinen.

Joten päätän lopettaa bloggaamisen.
En kuitenkaan ihan vielä, koska luvassa on 4 viikon kesäloma!
Kirjoitan myös siksi, koska olemme varautuneet tähän lomaan hieman paremmin kuin viime vuonna.
Karkeasti sanottuna erityislapsemme lääkitys on niin kunnossa kun voi olla, kesäloma kassassa on kivati ja virikkeitä, koska oikeasti mitä ajattelin, että lomalla voisi vain olla? Meidän perheessä sen mahdottomuus!

Kaikki tämä saattaa joidenkin korvaan kuulostaa ihan natseilulta, mutta meidän lapset eivät ole sitä sorttia, että on kiva köllötellä päivä kotona sadepäivänä ja piirtää. Me mennään hippulat vinkuen pyörien kanssa vesisateessa!

Joten olkoon tämä viimeiset neljä viikkoa hyvästit tälle blogille :)

Toivottavasti olette kaikki ihanat mukana tässä loppu …

Nuoralla syöjä

Kuva
Aina  kun aloitan kuntokuurin tai lupaa itselleni, että syön terveellisesti.

Jotain tapahtuu, karsin hulluna kaikki hiilihydraatit pois, juon paljon vettä ja huomaamattani jätän tärkeän asian pois, ruokamäärän!

Määrällisesti en syö läheskään niin paljon ruokaa kun pitäisi. Syön nyt noin 3-4 kertaa päivässä ja olo on selvästi hutera ja välillä huimaa.
Mitä sitten syön?
Marjoja(pakkasesta) maustamatonta jogurttia

Banaanilätyt!!! Näistä on tullut pieni pakkomielle, ovat niin hyviä ja auttavat makean himoon.

salaatti menee aina!
Töihin teen usein munakkaan kun on helppo ja siihen voi laittaa mitä vaan ja muna itsessään on täyttävää ruokaa.


Eilen oli pakko tehdä lenkin jälkeen riisiä, koska selvästi kroppa kaipasi hiilareita! Olo olikin hieman parempi.
Uskon, että keho taistelee vastaan sokerittomuutta, koska 2 ensimmäistä päivää oksetti ja tunsin saavani helpotusta vain herkuista. Nyt on kulunut 6 päivää ilman sokeria (eilen join ½dl jaffaa keikalla kun ei ollut ruokaa mukana millä nostaa v…

Millainen mutsi?

Kuva
Huom! Kuvat ei liity mitenkään tekstiin...
Yhteiskunta siis kaikki ihmiset seuravat tarkasti muiden tekemisiä, miten kohtelet muita, millainen olet, onko jotain salsisuuksia. Kaikkien pitäisi tietää kaikki toisistaan.

Tämä pätee ehdottomasti naisiin ja vielä tarkennettuna äiteihin.

Äidit ovat toisilleen kateellisisa, vertaavat itseään toisiin ja samalla verrataan omia lapsiaan toisiin lapsiin, vaikka kaikki tässä pallossa ovat täysin erilaisia ihmisiä!

Ennen oli hienoa olla erilainen tänään ollaan taas massaa eikä kyetä tekemään omia päätöksiä jos muut eivät ole samaa mieltä.

Olen mutsi joka luulee toisten mutsien ajattelevansa häntä huonoksi kasvattajaksi (ADHD= eikö vanhempi osaa pitää lastaan kurissa kun on noin villi!!?) Haluaisisn, että monet mutsit  ymmärtäisivät, että kaikilla ei ole helppoa, kenelläkään ei ole aina helppoa.

Jos kukaan on katsonut heinähattu ja vilttitossu elokuvan vuodelta 90- jotain, ehkä? niin olen aikalailla samanlainen mutsi.
Sekoaa joka asiasta, kiukuttelee l…

Irti sokerista 35 päivässä.

Kuva
Otan yhden keksin, huomaan karkkeja kaapissa. Huomaan, että olen syönyt kaikki herkut mitä kaapeista löytyy, kyllä, ne kaikki.
Rakastan sokeria ja herkkuja, mutta olotila, hirveä syyllisyys ja oman vartalon inho astuvat kuvaan kun kaikki sokeripitoinen herkku on jo mahassa.
No miten pääsen eroon tästä??!!

On osoitettu, että 21 päivää kun kestät ilman sokeria, viinaa tai vaikka tupakkaa olet voitonpuolella.
Kehosi alkaa tottumaan ettei se saa sitä mitä ennen halusi ja tarvitsi.
Luin Varpu Tavin ja Heidi Kanniston tekstin jossa kerrottiin lukialle 31+4(ensimmäistä päivää) päivää, miten päästä eroon sokerista. Jokaiselle päivälle on niin sanottu käsky esimerkiksi 1. päivänä Varpu ja Heidi kertovat mitä sokeri on ja mitä se konkreettisesti tekee elimistössä. Tiedon jälkeen on aina lukijalle läksy eli mieti ja konkreettinen tehtävä. Varpun ja Heidin sivuille pääset lukemaan täältä PDF-tiedostona latasin puhelimelleni, siitä on hyvä lukea päivän "käskyt".
Huom. 35 päivää sokerittoma…

Rakas vanha kamera.

Kuva
Löysin eilen vanhan kamerani joka ei siis ole "järkkäri" vaan ihan perus kamera.


Tällaisia kuvia sain tänään aikaan.





Lähileipomon leipä tarttui mukaan.
Peppi oli eskarissa puolipäiväinen joten lähdettiin pihaa siivoamaan (Oli ihanaa päästä vihdoin ulos)


Pienet mauste taulut tuli tehtyä kun k-ruoka lehdessä oli morttelilla tehtävät mausteet. Ihanat pikku ohjeet näkyvillä.

Makuuhuone kylpemässä iltapäivä auringossa.
Vielä pienimmän ihmislapsen kuva ottoja,





Hyviä kuvia. Ehkä joskus vielä hommaan sen järkkärin...
Ps. Yli viikon kestävän sairastelun jälkeen, vihdoin huomenna töihin!!!