Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Vuosi vaihtuu jälleen.

Kuva
Monet bloggaajat, kirjoittavat "mitä vien mukanani ensi vuoteen" -postauksen.

Minä en.

Toisaalta tänä vuonna olen oppinut itsestäni kun taas välillä olen täysin hukassa.

  Tahtomattani vien mukaani ensi vuoteen epäluulon muita ihmisiä kohtaan, raahaan sirpaleet itse tunnostani ja voimattoman mieleni.


Mitä alan rakentamaan huomisesta eteenpäin?

Ehkä ennemmin mitä haluan ja yritän rakentaa. Haluan ymmärtää ja rakastaa taas ihmisiä sellaisina, kun ovat ja rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja ymmärtää mitä olen ja mihin yllän.

Haluan ja tahdon on sanoja jotka monet mieltävät itsekkäiksi sanoiksi. Oppiminen siihen, että haluaa tehdä itselle hyvää ja, että se on tervettä tehdä oman edun mukaan (ainakin edes välillä).  Mikä muu olen kuin äiti joka toimii epäitsekkäästi valtaosan ajasta? Mitä muita "rooleja" haluan rakentaa itselleni, olen myös nainen joka haluaa olla haluttu ja joskus ennen pitkää rakastettu. Haluan rakentaa itselleni kestävän ja itsenäisen indentiteeti…

Tarina menee niin kenen silmin sitä katsot ja kenen kertomaa se on.

Kuva
Tämä on viimeinen kuva, viimeinen päivä jossa kaikki ovat autuaan tietämättömiä mitä kohta tulee tapahtumaan...

Onnellinen mitä on olla onnellinen? Onko se vain se läikähdys joka tulee myöhään illalla, kun kaikki jo nukkuu tai varhain aamulla, kun heräät ja näet asioita ja ihmisiä joita rakastat?

Onko onnellisuus jatkuva tila, voiko joku väittää olevansa onnellinen yleisesti?

Muistan omaa onnellisuuttani siten, että hypetin ennen usein asioita, ihmisiä enkä antanut minkään asian vetää mieltä alas. Nyt tiedän miksi, koska pelkäsin tätä tunnetta jota nyt nyt tunnen jatkuvasti ja sitä, että alan jossain vaiheessa pelkäämään onnellisuuden tunnetta, koska se ei ole jatkuvaa ja putoaminen sieltä on joka kerta yhtä hirveää.

Kymmenen vuotta. Rakensin itseni itseäni aikuiseksi, äidiksi ja naiseksi miehelleni jolle en ollut sitä mitä aina toivoin hänelle olevan, jota hän oli minulle. Ilma jota hengitän, kaikkeni, osa minua. MINÄ en ollut mitään, suuret kulissit jotka hajosi ja tomuttui. Tälle he…