Tekstit

Kamera, linssi ja kaunis ihminen

Kuva
Olen saanut ilokseni kuvata hyvää ystävääni ja hänen miestään viimevuoden puolella, eilen sain kameran eteen erään ystävän jonka ns. teatraalisuus pääsi oikeuksiinsa, koska kuvattavana oloon tarvitaan tunteita ja niiden näyttämisen osaamista välillä nopeallakin temmolla. Itse kuvattavana huomannut, että ei niin vahva puoleni, mutta selvä heittäytyminen ylikarrikoiden näyttää toimivan, ainakin eilisellä kuvattavallani.



Miksi lähdin kuvaamaan niin moniosaista, vaikeaa aihetta kuin ihminen?  

Oma kehonkuva on ollut yläaste ajoilta hyvinkin vääristynyt ja siihen päälle kolmen lapsen raskaudet jne  jne, ei ole voittaja fiilis, kun lähdet sairaalasta kehosi kanssa joka kirjaimellisesti roikkuu joka paikasta.... No kuitenkin, pointtina lähinnä se, että miksi media antaa ristiriitaisia ajatuksia. Mediaporno on hyvin karrikoitua, Tulee mieleen eräs kappale joka väärinpäin soitettuna olisi joku saatanallinen kirous vaikka kappale oikein päin soitettuna on rauhaa rakastava kipale, sama pätee medi…

Vuosi vaihtuu jälleen.

Kuva
Monet bloggaajat, kirjoittavat "mitä vien mukanani ensi vuoteen" -postauksen.

Minä en.

Toisaalta tänä vuonna olen oppinut itsestäni kun taas välillä olen täysin hukassa.

  Tahtomattani vien mukaani ensi vuoteen epäluulon muita ihmisiä kohtaan, raahaan sirpaleet itse tunnostani ja voimattoman mieleni.


Mitä alan rakentamaan huomisesta eteenpäin?

Ehkä ennemmin mitä haluan ja yritän rakentaa. Haluan ymmärtää ja rakastaa taas ihmisiä sellaisina, kun ovat ja rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja ymmärtää mitä olen ja mihin yllän.

Haluan ja tahdon on sanoja jotka monet mieltävät itsekkäiksi sanoiksi. Oppiminen siihen, että haluaa tehdä itselle hyvää ja, että se on tervettä tehdä oman edun mukaan (ainakin edes välillä).  Mikä muu olen kuin äiti joka toimii epäitsekkäästi valtaosan ajasta? Mitä muita "rooleja" haluan rakentaa itselleni, olen myös nainen joka haluaa olla haluttu ja joskus ennen pitkää rakastettu. Haluan rakentaa itselleni kestävän ja itsenäisen indentiteeti…

Tarina menee niin kenen silmin sitä katsot ja kenen kertomaa se on.

Kuva
Tämä on viimeinen kuva, viimeinen päivä jossa kaikki ovat autuaan tietämättömiä mitä kohta tulee tapahtumaan...

Onnellinen mitä on olla onnellinen? Onko se vain se läikähdys joka tulee myöhään illalla, kun kaikki jo nukkuu tai varhain aamulla, kun heräät ja näet asioita ja ihmisiä joita rakastat?

Onko onnellisuus jatkuva tila, voiko joku väittää olevansa onnellinen yleisesti?

Muistan omaa onnellisuuttani siten, että hypetin ennen usein asioita, ihmisiä enkä antanut minkään asian vetää mieltä alas. Nyt tiedän miksi, koska pelkäsin tätä tunnetta jota nyt nyt tunnen jatkuvasti ja sitä, että alan jossain vaiheessa pelkäämään onnellisuuden tunnetta, koska se ei ole jatkuvaa ja putoaminen sieltä on joka kerta yhtä hirveää.

Kymmenen vuotta. Rakensin itseni itseäni aikuiseksi, äidiksi ja naiseksi miehelleni jolle en ollut sitä mitä aina toivoin hänelle olevan, jota hän oli minulle. Ilma jota hengitän, kaikkeni, osa minua. MINÄ en ollut mitään, suuret kulissit jotka hajosi ja tomuttui. Tälle he…

Viisi päivää joka voiko murskata ihmisen tai pelastaa tulevan

Kevät......

Kotona alkoi romahdella porukkaa kuin kärpäsiä lätkän alle.
                 En enää muista kuka tippui ensin pelistä ja kuka seurasi mukana, mutta sen muistan, että ihmiselle jonka pylväät romahtaa seisoo kuin rauniotuneessa linnakkeessa ase kädessään odottaen milloin aloittaa suojattoman hyökkäyksen.

Esikoisella meni todella lujaa ja kehiin tuli niin tupakka kuin ihannointi kaikkea kiellettyä ja vaarallista. Sekään ei sinällään, mutta se miten lapsi sukeltaa sokeana tähän maailmaan jonne kuuluisi vasta aikaisintaan 5 vuoden päästä. Auktoriteetti ropisi T:n ja minun käsistä täydellisesti.
T myös hävisi johonkin kuilun tietämille josta en osannut toista millään keinoilla saada tähän maailmaan.

Masennus ja masennus lääkkeet. Kului parisen kuukautta ennen kuin näin jotain merkkejä tärkeimmästäni.

Lapsi oli päätetty saatella 5 viikon osastojaksolle lastenpsykiatriseen selvittämään mikä mättää ja samalla sain pelattua aikaa T:n voinnin koheltamiseen (JA ANTAEN TILAA TOISELLE!)

Me…

Ihmisen teoria?

Kuva
Vaikka tuntuu, että vapauduin ihmisenä kun sain diagnoosin ja lääkityksen. Tiedostin mikä on mussa erilaista ja pystyin korjaamaan sen lääkkeellä.






Kokoajan vieressä oli ihminen joka oli ja on aina taistellut ihmisten toimintamalleja ja moraalia vastaan siinä määrin, mitä ihminen yhteiskunnassa tarvitsee ja miten ihmisen kuuluisi käyttäytyä.

Pyrin itse aina olemaan samanlainen ja ihailin miestäni kun hän ei kiinnittänyt ihmisiin huomioita eikä verrannut itseään muihin eikä kyllä tee tänäkään päivänä toisin kuin minä koen itseni epäonnistuneeksi monessa osassa elämääni joka johti siihen, että saisin edes maistaa miltä tuntuu olla "normaali".

Huomasin, että kun olen normaali en ole enää monen mielestä normaali. Asiat oli menneet niin pitkälle ilman lääkettä, että se ei ollut enää poikkeus miten käyttäydyin kun olin aikani pinnistellyt "epänormaalia käyttäytymistä vastaan" vaan kaikki olivat tietoisia spontaaneista huomautuksista, puheenaiheen vaihtamisesta ja kesken …

adhd parisuhde

Kuva
"Tajuutko etten vaan vittu pääse tästä ylös ja yhtäkkiä rupeen vaan pukemaan ulkovaatteita päälle!?"

Istuin yövaatteisillani rappusilla jotka vievät meidän yläkertaan ja katsoin lasten riehumista toivottomana ja T tulee eteeni ja ilmoittaa, että mennään pienelle iltalenkille, että tilanne vähän rauhoittuisi ( ohjataan vaikea ja lähes hallitsematon tilanne muualle, toiminnanohjausta).

Ja näin vastasin. Miksi? Koska kaaoksesta huolimatta olin jo käynyt päässäni asian, että kohta on aika iltapalalle ja nukkumaan menolle, nyt on alkuilta ja puen yövaatteet päälle.

Miksi en pystynyt vain sanomaan "okei hyvä idea, nyt mennään!" ?
Koska aivot toimii osaltaan niin, että impulsiivisuus on jatkuvaa, MUTTA yhtenä selviytymis keinona on tiedostamaton suunnitelmallisuus, että mahdollisimman vähän tulee epäonnistumisia eikä sekasortoa synny kun pysytään yhdessä asiassa.

Halusin niin paljon sanoa kyllä ja alkaa pukemaan, mutta en päässyt ylös, olin liimattu rappusiin, enkä saanut…

Mutta kun se haluaa, vai haluaako?

Kuva
Tänään haettiin Essi Pepin kanssa päiväkodista pyörillä. Pyöräiltiin Moision uusien omakotitaloalueen läpi ja Peppi huusi.
                 "Ihana piha ja siel on uima-allaski! Äiti mä haluisin, et meilläki ois uima-allas!"

Mietin usein mitä lapsi tarvitsee ja mitä se haluaa.
Aika usein tarpeet ja halut eivät kohtaa, miksi?

Olen niitä vanhempia jotka haluaisivat antaa lapsilleen kaiken, mutta pienituloisena ja hetken järjen äänellä miettien tarvitseeko lapsi näitä haluttuja asioita siinä mielessä, että niistä tulee hyvä mieli ja sitä mietitään sitten vanhempana, että "voi äiti muistatko, kun silloin toivoin sitä Hooveria ja sain sen"
Luultavasti ei.
Ehkä tarve hankkia mitä lapsi haluaa on siinä, että lapsi ei jäisi paitsi tästä niin materiaalisesta yhteiskunnasta ja samalla ei kuuluisi porukkaan, koska ei omista jotain mitä muillakin on.
Tämä porukkaan kuuluminen on aika iskostunut päähäni sen vuoksi, koska puolet ala-aste ajastani olin koulukiusattu. Koulukiusaam…